Joulutunnelmaa hakemassa Stundarsissa

IMG_2843

IMG_2756

Meidän perheen joulunodotus käynnistyi ensimmäisenä adventtina, kun pistäydyimme museokylä Stundarsin joulumarkkinoilla. Museoalueen intendentti Peter Båsk kertoi, että lähiruoan, käsitöiden ja muiden itse tehtyjen tuotteiden lisäksi markkinoilla myydään myös tunnelmaa. Tai ei oikeastaan myydä, sillä sen saa jokainen kävijä vastaansa heti alueelle astuttuaan.

Myyjät ovat pukeutuneet vanhan ajan vaatteisiin, myyntipöydillä on perinteisiä käsitöitä, lapasia, sukkia ja himmeleitä. Muovin sijaan myytävissä tuotteissa on käytetty luonnonmateriaaleja, kransseja on moneen makuun ja kaislapukeilla on oma kojunsa. Sepän mökkiin voi piipahtaa lämmittelemään takkavalkean ääreen ja tutkailla pläkkitöitä. Koristeiden lisäksi tarjolla on perinteisiä herkkuja, pipareita, joulukarkkeja, hunajaa ja omenoita. Paikan omaa herkkua, Stundarsgrisiä eli hillopossua joutuu vähän jonottamaankin.

Osa museokylän rakennuksista on auki, täällä voi tutustua muun muassa kirjapainoon, vanhaan kauppaan ja lasten navettaan. Lapsille on myös oma leikkipaikka, jossa on minikokoisia rakennuksia. Navetassa on ihania puisia eläimiä, emakko ja pieniä porsaita, vasikka, lehmä ja lampaita. Onpa joukko kanojakin päässyt orrelle istumaan. Nämä puueläimet jaksavat kiehtoa lapsia, lisäksi navetta on sisustettu sisätiloiltaan sellaiseksi kuin ne ovat ennen olleet. Se on elämys monelle kaupunkilaislapselle, joka ei oikeaan navettaan ole koskaan päässyt.

Alueella on mukava kierrellä, ihastella vanhoja käsityöläistupia ja nauttia vanhan ajan tunnelmasta. Punaisten mökkien keskellä tuntuu kuin olisi Astrid Lingrenin satumaailmassa. Vaikka ollaankin Mustasaaren kunnassa, Pohjanmaalla.

 

stundars1

 

stundars2

Kirsi Tikkanen
Kirsi Tikkanen

Kirjoittaminen ja valokuvaaminen kuuluvat niin työhöni kuin vapaa-aikaani. Ammatiltani olen tiedottaja ja maaseudun kehittäjä. Vapaa-ajan ongelmia ei ole, siitä pitävät huolen 50-luvun täysremonttia tarvitseva puutalo ja 7- ja 9-vuotiaat tyttäreni. Ruuhkavuosissa tarpomiseen parasta vastapainoa tuo luonnossa, mieluiten Merenkurkun karun kauniissa maisemissa liikkuminen, kirjallisuus ja ystävien ja hyvän ruoan parissa vietetyt hetket.