Talvea vastaanottamassa Merenkurkussa

IMG_3521

Talvi viipyili, mutta tammikuun alussa saatiin onneksi pakkasta. Pakkasta, joka jäädytti meren ja taiteili koristeellisia kuvioita jäähän ja rantakiviin, koristi havupuiden oksat ja puolukanvarvut. Päätettiin mennä retkelle Merenkurkkuun avomeren rantaan, sinne patikoitiin metsän läpi polkuja pitkin, kun ei kerran hiihtääkään voinut lumenpuutteen vuoksi.

Tämä retkeily oli oikeastaan aika helppoa, ei vaikeakulkuisia kinoksia tai juurakoihin takertuvia suksisauvoja, mutta ei myöskään hyttysiä, hirvikärpäsiä tai edes polun yli luikertelevia kyykäärmeitä. Lumettomuudelle löytyi puolensa. Metsäpolun jälkeen avautui jäinen ulappa, kaikkialla oli valkoista, tyhjää ja hiljaista. Sieltä täältä pisti esiin rantakiviä ja kaislamättäitä. Tuuli oli puskenut jäätä heliseviksi kasoiksi rantaan ja muovannut onkaloita ja dyynejä. Täällä lapset olisivat viihtyneet vaikka kuinka pitkään, rannalla saattoi leikkiä vaikka pingviinejä ja tutkia tuulen muovaamia koloja ja jään sisäänsä kätkemiä aarteita, kuten höyheniä sekä rannalle ajautuneita puukappaleita.

Aikuisen mieltä rauhoitti horisontin katselu ja hämärän talvipäivän rauha, muuta liikettä ei näkynyt kuin matkustajalaiva kulkemassa kohti Ruotsin rannikkoa. Paluumatkalla poikettiin metsälammen kautta, sitä peitti sileä jää. Jäässä näkyi jäätyneitä ilmakuplia kuin käsinpuhalletussa lasissa. Lasten metsäretken kruunasivat laavulla nautitut eväät ja nuotiolla paistetut makkarat. Illan hämärtyessä alkoi lumisade, paluumatkalla Raippaluodon sillalla pyrytti jo kovaa,  ja niin saatiin talvi tänne Pohjanmaallekin.

IMG_3497

Lumetonta, mutta jäälle sentään päästiin Merenkurkussa.

IMG_3534

Rannalta löytyi vielä simpukoita.

IMG_3542

Pakkanen koristeli puolukanvarvut.

IMG_3552

Metsälammen jää oli kuin puhallettua lasia.

IMG_3546

Avomeren rannalla oli rauhallista, vain matkustajalaiva kulki horisontissa.

Kirsi Tikkanen
Kirsi Tikkanen

Kirjoittaminen ja valokuvaaminen kuuluvat niin työhöni kuin vapaa-aikaani. Ammatiltani olen tiedottaja ja maaseudun kehittäjä. Vapaa-ajan ongelmia ei ole, siitä pitävät huolen 50-luvun täysremonttia tarvitseva puutalo ja 7- ja 9-vuotiaat tyttäreni. Ruuhkavuosissa tarpomiseen parasta vastapainoa tuo luonnossa, mieluiten Merenkurkun karun kauniissa maisemissa liikkuminen, kirjallisuus ja ystävien ja hyvän ruoan parissa vietetyt hetket.