Kaksi erilaista talvipäivää

Kulunut viikko vietettiin täällä Pohjanmaalla hiihtolomaa. Hienoa, että lomalla päästiin luistelemaan sekä hiihtämään kun alkuviikon räntäkeli oli muuttunut pikku pakkaseksi ja lumisateeksi. Toisenlaisissakin keleissä on täällä rannikolla lomailtu. Meillä on surkuhupaisa kuva muutaman vuoden takaa, jossa lapset istuvat peräkkäin pulkkajonossa, mutta lunta ei näy missään. Nyt lomalla luisti pulkkakin ja saatiin ihanan perinteinen talviloma (no onneksi kukaan ei tullut kipeäksi, kuten usein loma-aikaan sattuu).

Peräkkäisiin päiviin mahtui kaksi erilaista ulkoiluelämystä. Toinen tehtiin saaristoon ja käytiin kurkkaamassa, onko mökillä kaikki ok ja seuraavana päivänä mentiin tepastelemaan Vaasan Palosaaren rantaan. Mökkireissu oli kuin piipahdus toiseen maailmaan, johonkin Muumilaakson Taikatalven kaltaiseen tunnelmaan. Ilma oli pilvinen ja värejä vielä niukasti, joka osaltaan vaikutti unenomaiseen fiilikseen. Talvinen saaristo on aina yhtä vaikuttava, kun meri lepää jään alla ja horisonttiin saakka näkyy pelkkää valkeaa lunta ja jäätä. Hiljaisuuden rikkoivat vain  hiihtämässä olleiden lasten iloiset äänet ja vastarannalta huudellut korppi. Siskon kanssa käveltiin suojaiseen lahdenpoukamaan, jossa jäällä näkyi jyrsijöiden ja jäniksen jälkiä, mutta muuten missään ei ollut havaittavissa liikettä. Suolla oli sama rauha, luonto näkyi nukkuvan talviuntaan. Kunnes havahduimme siihen, että merikotka kaarteli yllämme ja hävisi sitten metsän taa. Mökillä lämmitimme takkaa, paistoimme nakkeja ja söimme hotdogeja, yksinkertaista, mutta niin hyvää. Kun hämärä alkoi laskeutua, emme enää lisänneet takkaan puita vaan kirjoitimme mökkipäiväkirjaan talviset terveiset ja lukitsimme ovet. Takaisin kaupunkiin lähdimme rentoutuneina raikkaasta ilmasta ja talven rauhasta.

 

Sunnuntai olisi voinut olla tylsä päivä, sillä vaikka lomia tulee ja menee, on vapaapäivistä luopuminen vaikeaa. Onneksi aurinko näyttäytyi ja saimme ihanan kevättalven kelin. Kiitos Pokemon-metsästyksen, lapset lähtivät riemusta kiljuen Palosaaren kaupunginosaan ja merenrantaan kuljeskelemaan. (Tai tarkemmin ottaen lapset tätä retkeä vaativatkin.) Kaupunki vaikutti heränneen talvihorroksestaan, jäällä näkyi monenlaista menopeliä ja kaikenikäisiä ulkoilusta nauttivia. Aurinko lämmitti jo mukavasti ja tuntui värittävän Merimuseon punaiset rantarakennukset kirkkaammiksi ja korostavan maiseman värejä. Maalla olevia veneitä katsellessa melkein aisti suolan tuoksun ja laineiden heittämät pisarat. Enää ei kovin kulu kauaakaan, kun niitä aletaan kunnostamaan ja valmistelemaan vesillelaskuun. Pimeimmän vuodenajan väistyttyä alkaa tuttukin maisema näyttää uudelta ja yksityiskohtia erottuu enemmän. Jos mökiltä jäi zeniläinen olotila, tuli tänään auringosta roppakaupalla energiaa ja virtaa. Eiköhän tällä virralla saada arki taas rullaamaan.

Toivottavasti saadaan nauttia kevättalven keleistä ja auringosta vielä lisääkin!

 

 

 

 

Kirsi Tikkanen
Kirsi Tikkanen

Kirjoittaminen ja valokuvaaminen kuuluvat niin työhöni kuin vapaa-aikaani. Ammatiltani olen tiedottaja ja maaseudun kehittäjä. Vapaa-ajan ongelmia ei ole, siitä pitävät huolen 50-luvun täysremonttia tarvitseva puutalo ja 7- ja 9-vuotiaat tyttäreni. Ruuhkavuosissa tarpomiseen parasta vastapainoa tuo luonnossa, mieluiten Merenkurkun karun kauniissa maisemissa liikkuminen, kirjallisuus ja ystävien ja hyvän ruoan parissa vietetyt hetket.

  • Britt-Marie

    Ihania kuvia! Kyllä aurinko vaan piristää jo. Täällä Kalapäässä oli aivan ihana potkukelkkakeli. Et vieläkään uskaltautunut käymään…kutsu pätee ympäri vuoden!

  • Britt-Marie

    Ihania kuvia! Kyllä aurinko vaan piristää jo. Täällä Kalapäässä oli aivan ihana potkukelkkakeli. Et vieläkään uskaltautunut käymään…kutsu pätee ympäri vuoden!