Vielä ehtii kietaista kranssin

ovikranssi

Vielä ehtii tehdä pimeyttä ja harmautta piristämään sammal- tai havukranssin. Kun luntakaan ei ainakaan täällä rannikolla ole, pystyy tarvikkeet kranssiin hakemaan vielä metsästä. Tosin täytyy muistaa, että monen luonnonmateriaalin, kuten havujen sammalten sekä varpujen keräämiseen pitää olla maanomistajan lupa. Kransseihin voi käyttää sammalen lisäksi jäkälää, käpyjä tai varpuja. Perinteiset havukranssit syntyvät kuusen- tai katajanoksista tai vaikka niitä ja varpuja yhdistelemällä.

 

IMG_3205

Sammal irrotetaan isoina laattoina ja siitä revitään sopivan kokoisia paloja ja kiinnitetään kiertämällä se metallilangalla kiinni kehikkoon. Vahva ompelulankakin käy, mutta se voi katketa helposti, kun sammalta kiristää kiinni kehikkoon. Metallilankaa saa esimerkiksi monesta tavaratalosta askartelutarvikeostastolta. Havut leikataan sopivan pituisiksi alhaalta ylöspäin, jotta leikkauspinta jää piiloon, noin 3-5 kappaleen havunippuja kiinnitetään kehikkoon myötäpäivään kiertäen, niin, että uusi nippu peittää aina edellisen sidontakohdan. Sammalkranssin pohjana oli valmis olkipohja, mutta pohjana voi käyttää vaikka risuja, paksua taivutettua rautalankaa tai styroksirenkaita. Lankaa kierretään mukana koko ajan, sitä ei tarvitse välillä katkaista.

IMG_3181

Koristelu oli itselle hauskin vaihe. Siinä voi käyttää esimerkiksi uunissa kuivattuja appelsiinin viipaleita, joulupalloja, rusetteja tai yhteen sidottuja kanelitankoja. Koristeet, kuten rusetit saa parhaiten kiinnitettyä taittamalla sidontanarua paksumpaa rautalangan pätkää niitiksi ja painamalla sen rusetin läpi kiinni pohjaan. Samalla tavalla voi tehdä lenkin pohjan taakse. Kuumaliimalla saa kiinnitettyä esimerkiksi joulupallot tai kanelitangot. Käpykranssi puolestaan syntyy halkaisemalla isoja käpyjä ja liimaamalla ne kranssipohjaan.

IMG_3212

IMG_3223

IMG_3207

Nämä ohjeet antoi Linda Bergendahl kukkakauppa Eedenistä.

 

Kirsi Tikkanen
Kirsi Tikkanen

Kirjoittaminen ja valokuvaaminen kuuluvat niin työhöni kuin vapaa-aikaani. Ammatiltani olen tiedottaja ja maaseudun kehittäjä. Vapaa-ajan ongelmia ei ole, siitä pitävät huolen 50-luvun täysremonttia tarvitseva puutalo ja 7- ja 9-vuotiaat tyttäreni. Ruuhkavuosissa tarpomiseen parasta vastapainoa tuo luonnossa, mieluiten Merenkurkun karun kauniissa maisemissa liikkuminen, kirjallisuus ja ystävien ja hyvän ruoan parissa vietetyt hetket.