Lokakuun valoa Merenkurkussa

img_7179

 

img_7161

 

img_7147

 

img_7191

 

img_7175

img_7146

Aikainen lintu madon nappaa -sanonta pätee myös valokuvauksessa. Eikä niin kovin aikainenkaan tarvitse olla enää lokakuisina aamuina, jos haluaa kuviinsa aamuauringon pehmeyttä ja kultaista kajoa ruskaa korostamaan. Piipahdin Suomen ainoassa Unescon maailmanperintöluettelon luonnonperintökohteessa eli Merenkurkussa, Björköbyn Svedjehamnin satamassa yksi arkiaamu Metsähallituksen matkassa. Kävimme kurkkaamassa, mitä Metsähallituksen Masto 1 -nimisessä hankkeessa on alueella aikaansaatu. Oli kyllä hieno reissu ja lokakuinen Merenkurkku jylhän kaunis, koko seutu tuntui jo valmistautuneen talventuloon. Toki kalastajaveneet vielä olivat liikkeellä, mutta luonto oli hiljainen.

Olimme paikalla hieman ennen kello yhdeksää. Oli syksyn ensimmäisiä pakkasaamuja, ja kuura oli koristanut kaisalmeren ja kalavajojen katot. Usva leijaili vielä rantametsiköissä, kun kiipesimme Saltkaret-näkötorniin De Geer -pyykkilautamoreeneja ihastelemaan. Svedjehamn on mainio retkikohde, josta löytyy muutama eripituinen vaellusreitti, myös liikuntaesteiset ja lastenvaunuilla liikkuvat on huomioitu. Näköalatornin luo pääsee helposti kävellen hiekkatietä pitkin ja tornin ensimmäiselle näköalatasanteelle on esteetön pääsy. Kävimme läpi Masto 1 -hankkeen uudet hankinnat, eli tornin infokyltit, joissa on kerrottu niin moreenien muodostumisesta, jääkaudesta, alueen historiasta ja nykyisistä etäisyyksistä esimerkiksi Ruotsiin, jonne ei montaa kymmentä kilometriä ole. Hankkeessa on myös kohennettu palveluita, heti sataman sisääntulon vieressä olevaa  grillauspaikkaa on parannettu ja lähelle uusittu biokäymälä. Siistiä ja mukavaa, vaikka grillauspaikka jäi nyt testaamatta, kun meillä ei ollut eväitä mukana. (virhe!) Käytiin kuitenkin Björkön kyläkaupasta hakemassa kahvit mukaan matkaan. Tuo olikin ihana vanhanajan sekatavarakauppa, josta löytyi muun muassa alueeseen liittyvää kirjallisuutta.

Matkamme jatkui vielä Sommarösundin linnoitusalueelle ja Paniken Björköreniin ja Vargiksen autiotuvalle. Kaikkiin niihin on samaisessa maaseuturahaston ja Pohjanmaan ELY-keskuksen tukemassa hankkeessa tehty parannuksia nuotiopaikkoihin ja rakennettu laitureita. Merenkurkku on mainio paikka vaikka melomiseen ja Paniken kohteissa on pyritty huomioimaan laitureiden suunnittelussa juuri melojat. Nyt on kuitenkin aika jättää melontaharrastukset ensi vuoteen ja toivoa, että talveksi saadaan kunnolla lunta ja pakkasta, että pääsee hiihtelemään Merenkurkun saaristoon ja avomeren jäälle. Silloin koko alue avautuu retkeilijälle taas aivan toisella tavalla.

 

 

 

 

 

 

Kirsi Tikkanen
Kirsi Tikkanen

Kirjoittaminen ja valokuvaaminen kuuluvat niin työhöni kuin vapaa-aikaani. Ammatiltani olen tiedottaja ja maaseudun kehittäjä. Vapaa-ajan ongelmia ei ole, siitä pitävät huolen 50-luvun täysremonttia tarvitseva puutalo ja 7- ja 9-vuotiaat tyttäreni. Ruuhkavuosissa tarpomiseen parasta vastapainoa tuo luonnossa, mieluiten Merenkurkun karun kauniissa maisemissa liikkuminen, kirjallisuus ja ystävien ja hyvän ruoan parissa vietetyt hetket.