Edullinen makumatka Prahaan

IMG_7594

Hiihtoloman kaupunkiloma Tsekin pääkaupungissa Prahassa osoittautui varsinaiseksi makumatkaksi. Olimme matkassa neljän aikuisen voimin, joten kun lapsimatkustajien kärsivällisyyttä ei tarvinnut koetella pääsimme mielin määrin istuskelemaan kahviloihin ja kävelemään päämäärättömästi ympäri kaupunkia.

katot

Prahan vanha kaupunki on hyvin säilynyt mielenkiintoinen sekoitus eri tyylilajeja ja se kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin. Ei siis tarvittu juuri sen kummempaa matkaohjelmaa. Toki poikkesimme muutamissa nähtävyyksissä, kuten kaupungin läpi virtaavan Vltava-joen ylittävällä, kuuluisimmalla sillalla, Kaarlen sillalla. Turistioppaissa varoiteltiin vanhankaupungin ruokapaikkojen hintojen olevan korkeampia kuin syrjemmällä, joten varmuuden vuoksi tarkistimme hinnat ennen sisäänastumista. Etukäteen olin lukenut, että hintoihin saatetaan lisätä maksu mauste- ja leipäkorista, vaikka niistä ei mitään olisi ottanutkaan. Näin heti ensimmäisessä paikassa, pienessä lounaskuppilassa, kävikin, joten seuraavilla kerroilla totesimme tarjoilijalle, ettemme tarvitse moisia. Matkan lopuksi kävimme pienen panimon yhteydessä olevassa ravintolassa ja siellä laskuun lisättiin suoraan melko suolainen palvelumaksu ruokien hintoihin verrattuna vaikka leipiin emme koskeneetkaan. Muutoin palvelu oli sujuvaa, ja nuori sukupolvi puhui loistavaa englantia.

intialainen

Matkaoppaissa kehotetaan tutustumaan paikallisiin ruokiin. Tottahan se onkin, että mikäli vaihtelua ja uusia kokemuksia haluaa, ei kannata tyytyä aina tuttuun ja turvalliseen. Tsekkiläinen ruoka on aika tuhtia ja lihapitoista, joten me päätimme nauttia myös etnisten ravintoloiden herkkuja. Ensimmäisenä iltana valitsimme sattumalta hienon intialaisen k the two brothers –ravintolan, jossa sisustus oli kaukana kitchistä, pöydillä oli valkoiset liinat, ympärillä oli kynttilälyhtyjä ja massiivisia koriste-esineitä. Ruoka oli erinomaista ja edullista, noin 16 eurolla sain mango-lassin, valkosipulisen naanleivän ja kana-piryanin, jossa maistuivat niin minttu kuin sahrami. Seuralaisen lammascurryssä oli sopivasti tulisuutta, jota annokseen kuulunut raita pehmitti. Onneksemme lauantai-iltana saimme vielä pöydän, vaikka moneen suosittuun paikkaan pöytävarauksen tekemistä suositellaankin.

katedraali

Toinen matkapäivä aloitettiin reippailemalla. Otimme metron Malostranskán metroasemalle ja kapusimme vanhoja linnaportaita pitkin ylös kukkuloille Prahan linnaa ja Pyhän Vituksen katedraalia katselemaan. Ylhäällä odottikin massiivisten rakennusten kokonaisuus ja huikeat näkymät alas kaupunkiin. Oli häkeltävää, miten pieniltä aukiolla vaeltelevat ihmiset näiden rakennuksien rinnalla näyttivät. Näimme myös vilauksen linnan pihalla tapahtuvasta vahdinvaihdosta. Rakennukset olivat paitsi valtavia mutta myös täynnä huikeita yksityiskohtia, joten katsomista riitti, vaikka emme menneetkään mihinkään maksulliseen osaan rakennuksia. Palasimme takaisin kohti keskustaa kapeita kujia pitkin ja nautimme matkalla lasilliset glögiä (svařák), helmikuinen sää oli vielä viileä ja välillä sateli vettä, joka muuttui lumeksi, joten lämmin juoma sopi myös tähän vuodenaikaan.

eiffel

Otimme raitiovaunun ja ajoimme Malá Stranalla sijaitsevaan meksikolaiseen Cantina-ravintolaan, jossa nautimme päivän menusta cheddar-juustolla höystetyt kesäkurpitsakeitot (1,55e), pääruoaksi kanaa, tortilloja riisipedin ja salaatin kera (6€). Plussaa siitä, että annoksia ei ollut upotettu rasvaiseen juustoon tai kermaan, maan maut erottautuivat selkeästi. Kun mahat olivat täynnä, päätimme lähteä Petrinin kukkulaa kohti, jonne piti olla köysiratajunakyyti, mutta tähän aikaan vuodesta se oli talviteloilla. Olipa urakka, mutta ylhäälle, Eiffel-tornin pienoisversion juurelle vain päästiin kuin päästiinkin. Reippailussa aikana ruoka oli sen verran laskenut, että nautimme makukahvit (3€ ) idyllisessä kahviossa, kun yksi matkaseurueesta uskaltautui kapuamaan 299 rappusta näköalatorniin saakka, eli yli 60 metrin korkeuteen.

kaksi kahvilaa

Tornista jatkoimme matkaa vanhan luostarin alueelle ja kävimme maistelemassa luostarin panimon omia oluita, tarjolla oli kuutta eri vaihtoehtoa. Sateen vuoksi palasimme kukkulan toiselta puolelta pois ja otimme raitiovaunun numero 22. Sillä voi ajella edullisen turistikierroksen, jonka aikana näkee esimerkiksi joen rantamaisemia ja Kansalliskadun miljöötä. Meidän matka vei Café Louvreen, joka on avannut ovensa jo vuonna 1902 ja vuosien saatossa sen vieraina ovat olleet niin Kafka kuin Einstein. Tässä kahvilassa voisi ajatella maksavansa jo miljööstä, mutta yllättäen kahvila olikin edullinen. Kerrankin sai kursailematta tilata palan isoa omenapiirakkaa kotitekoisen vaniljajäätelön ja Irish coffeen kera köyhtymättä siitä viittä euroa enempää. Paikka on juhlallinen, mutta tunnelma on rento. Tarjoilija kysyi lopuksi, mistä olemme ja alkoi sitten heitellä suomenkielisiä fraaseja. Taitaa olla tämä paikka muidenkin suomalaisten herkkusuiden suosiossa.

puppets

Varsinaista shoppailua emme Prahassa harrastaneet, lapset saivat toki myyrähahmot tuliaisiksi, onhan Tšekki piirroshahmona tunnetun Krtek-myyrän kotimaa. Herkuttelun vastapainoksi tuli onneksi myös käveltyä, askelmittari näytti 18 000–20 000 askelta päivittäin. Pitkä viikonloppu oli kuitenkin sen verran lyhyt aika, että Praha-kipinä jäi kytemään ja varmasti palaamme vielä tähän Sadan tornin kaupungiksikin kutsuttuun paikkaan.

Kirsi Tikkanen
Kirsi Tikkanen

Kirjoittaminen ja valokuvaaminen kuuluvat niin työhöni kuin vapaa-aikaani. Ammatiltani olen tiedottaja ja maaseudun kehittäjä. Vapaa-ajan ongelmia ei ole, siitä pitävät huolen 50-luvun täysremonttia tarvitseva puutalo ja 7- ja 5-vuotiaat tyttäreni. Ruuhkavuosissa tarpomiseen parasta vastapainoa tuo luonnossa, mieluiten Merenkurkun karun kauniissa maisemissa liikkuminen, kirjallisuus ja ystävien ja hyvän ruoan parissa vietetyt hetket.