Meni niin kuin Strömsössä

Seitsemän kilometriä Vaasan keskustasta, meren rannalla sijaitsee ihan oikea Strömsö, vanha puuhuvila, jossa ruotsinkielistä Strömsö-ohjelmaa kuvataan. Strömsön pihapiiri on puistomainen, siellä kasvaa vanhoja lehtipuita ja sen edustalla on kaupungin yleinen uimaranta. Ohi lipuu mökkeilijöiden veneitä salmea pitkin, samoin kuin huvilan valmistumisen aikoihin 1852, jolloin kesähuvilakulttuuri tuli Suomeen ja kaupunkilaiset lähtivät kaupungin melua ja pölyä pakoon saaristoon. Kauppias Jacob Finnilä perheineen oli huvilan toinen omistaja, huvilaelämää jatkui aina 60-luvulle saakka, jolloin huvila myytiin Mustasaaren kunnalle, jonka jälkeen Vaasa osti paikan kaupungin omistukseen.

Toimittajat Elisabeth Morney, Christina Staffans ja Stefan Jansson pohtivat 1990-luvun lopussa, millaista ohjelmaa voitaisiin tarjota, jos ruotsinkielinen Yle saisi oman kanavan. Joku oli nähnyt Norjassa hieman vastaavan kotiin ja vapaa-aikaan liittyvän ohjelman ja ideaa lähdettiin työstämään. Pitkän pohdinnan tuloksena syntyi uudenlainen lifestyle-ohjelma, jollaista ei Suomessa ennen oltu tehty. Tekijätiimi haaveili vanhasta talosta viehättävällä paikalla, jossa ohjelmaa voitaisiin kuvata. Kaupunki lupasi kunnostaa tyhjillään olleen Strömsön ja niin paikka heräsi huvilakulttuurin vuosista uuteen kukoistukseen.

 

 

 

On jännittävää nähdä huvila sisältä. Toisaalta kaikki on kuin televisiossa, tuolla on nurkkaus, johon vieraat istutetaan ja toisessa huoneessa on Lee Esselströmin valtakunta kankaineen, nappeineen ja kaikkine pikkutilpehööreineen. Toisaalta taas maskeeraushuone ja henkilökunnan keittiö paljastavat, että osa Strömsöstä jää ohjelmassa piiloon. Keittiöön voi kyllä helposti kuvitella Paul-kokin ja Camillan puuhailemaan patojen äärellä. Keittiö on täynnä ihanasti kirppislöydöiltä vaikuttavia kippoja ja kappoja. Valkoiset posliinilautaset ja värikkäät kupit odottavat juhlia vitriinikaapin lasiovien takana. Vain loisteputket ja katossa oleva kuvaustekniikka kertovat, että ollaan televisio-ohjelman kulisseissa. Samoin muissa huoneissa näkyy muutama kamera ja alkuperäinen lattia on vaihdettu sileämpään, jotta kameran kulku on tasaista. Kirjastohuone on muutostilassa, kirjat on kasattu rullakkoon ja huone tyhjätty varmaankin ohjelman uusia ideoita varten. Pieniä yksityiskohtia on kaikkialla, ohjelmissa tehdyt askartelut ja käsityöt koristavat seiniä ja hyllyt ovat kuin Peppi Pitkätossun lipasto, josta löytyi aarteita Tommille ja Annikalle annettavaksi.

Ulkona riittää myös nähtävää. Toisella nurkalla on vanhoista tiilistä tehty huvimaja, tontin takareunassa seisoo lasinen kasvihuone täynnä kukkaruukkuja ja purnukoita. Myös  Jimin nikkarointiverstaan ikkunasta voi kurkistaa huoneeseen, jossa on vuosien varrella tehty lukuisia kierrätyskäsitöitä. Uimaranta on saanut raikkaat pukukopit, jotka ovat kävijöiden vapaassa käytössä. Pihapiirissä voi lukea paikan historiasta kylteistä ja nähdä esimerkiksi jääkellarin, jonne talvella kannettiin merestä sahattuja jääkuutioita ja näin saatiin ruoka säilymään myös kesällä.

Paikkaan sekoittuu miellyttävällä tavalla niin turvallinen kodikkuus, lämpö ja verkkainen arki kuin historian havina. Puistoon voi kuvitella herrasväen käyskentelemään ja höyrylaivat lipumaan ja ankkuroitumaan Strömsön laiturille. Pihan jaloilla lehtipuilla olisi varmasti lukuisia tarinoita kerrottavanaan Strömsön vaiheista.

 

 

Kirsi Tikkanen
Kirsi Tikkanen

Kirjoittaminen ja valokuvaaminen kuuluvat niin työhöni kuin vapaa-aikaani. Ammatiltani olen tiedottaja ja maaseudun kehittäjä. Vapaa-ajan ongelmia ei ole, siitä pitävät huolen 50-luvun täysremonttia tarvitseva puutalo ja 7- ja 9-vuotiaat tyttäreni. Ruuhkavuosissa tarpomiseen parasta vastapainoa tuo luonnossa, mieluiten Merenkurkun karun kauniissa maisemissa liikkuminen, kirjallisuus ja ystävien ja hyvän ruoan parissa vietetyt hetket.