Pieni lomaseikkailu SuperParkiin ja Muumimaailmaan

  sjas  IMG_6077

IMG_6060      IMG_6061

IMG_6048

 

SuperPark-puisto oli meidän perheelle uusi tuttavuus, pääsimme tutustumaan siihen Turussa, kun lähdin lasten kanssa pienelle lomaseikkailulle. Näin vanhemman silmin liikuntapuisto on positiivinen juttu, kannustaahan se liikkumaan ja liikuttua tulee jo leikin varjolla. Meidän 6- ja 8-vuotiaat innostuivat trampoliineista, joissa on kunnon jouset (toisin kuin kotona…) ja erityisen ihanaa oli tehdä korkeita loikkia vaahtomuovialtaaseen. Myös polkuautot, joilla kierrettiin rataa, olivat hitti, kuopus polki posket punaisina yhä uudelleen ympäri ja ympäri. Sokkeloiset kiipeilytelineet, jotka oli naamioitu taloiksi, kiehtoivat. Paikka sopii hyvin jo eskari-ikäisenkin liikkumiseen, mutta siellä on myös vanhemmille lapsille sopivia kenttiä pelaamiseen, scoottaamiseen ja rullalautailuun. Trampoliinit kelpasivat myös telinevoimistelijoille, ainakin me näemme sen verran taidokkaita voltteja, etteivät niiden tekijät tainneet ihan sunnuntaiurheilijoita olla.
Kun lapset kasvavat yli HopLop-iän ja taidot karttuvat, on SuperPark kiva paikka harrastaa liikuntaa. Vanhemmat jäivät tässä menossa hieman sivustakatsojan rooliin, toisaalta ainoastaan puiston alkuosassa oli muutama trampoliini ja pomppulinna, joihin oli yläikäraja. Muut aktiviteetit olivat kaikenikäisten käytössä. Erityisen ilahduttavaa äidin silmälle oli paikan huolellinen visuaalinen ilme, puisto oli tehty muistuttamaan suurkaupungin katuja.

Mikä oli parasta?

Niillä autoilla ajaminen. (8-vee)
Se, että sai hypätä sinne pehmojuttuihin. (6-vee)

Menisitkö uudestaan?

Menisin, siellä oli kivaa. (8-vee)
Joo, koska siellä oli tramppa, pomppulinna ja autot. (6-vee)

Miltä paikka näytti?

Oudolta, mutta se oli kiva ja maisemat oli kivat. (8-vee)
Hienolta. (6-vee)

IMG_6095     IMG_6174

IMG_6197     IMG_6112 

IMG_6156     IMG_6166

 

Seuraavana päivänä suunnattiin seikkailemaan Naantalin Muumimaailmaan. Paikka on todellakin oma maailmansa ja kun sinne kulkee mantereelta siltaa pitkin, voi hetkeksi unohtaa arkiset asiat. Erityisen viehättävää paikassa on se, että vaikka eri tarinoista tutut kohteet, kuten Muumitalo, -laiva, uimahuone ja Hemulin mökki, ovat tehty yksityiskohtaisiksi, jää kuitenkin mielikuvitukselle tilaa ja mieli alkaa seikkailla tarinoiden mukana. Lisäksi esineet ovat kiehtovia, eivät liian uusia ja muovisia, vaan ihania vanhoja tuttujakin juttuja, jotka ovat juuri sellaisia kuin Muumien sopii olettaa käyttää. Niiskuneidin huoneessa helmet ja näkinkengät yöpöydällä, Pikku Myyn tarjotin, jolla hän laski mäkeä talvella, Papan kirjat ja merihenkiset esineet ja tietysti Mamman keittiö kristallipikareineen, teemukeineen ja kutsuvine kattauksineen. Kaikki on huoletonta ja harmonista. Vanhoista esineistä ja kirpparilöydöistä pitävän äidin oli helppo huokailla yhden jos toisenkin sisustuksen ja esineen kohdalla.

Toinen hauskuus olivat muumihahmot, melkein kaikki olivat paikalla ja tavattavissa, taputeltavissa ja halattavissa. Eskari-ikäinen eläytyi paikkaan ja hahmoihin niin kovasti, että katseli niitä pienen välimatkan päästä, vaikka hyvin tietää, etteivät ne kuitenkaan ole totta. Esikoinenkaan ei pitänyt hahmoja lapsellisina, vaan sujahteli rohkeasti kainalosta kainaloon. Pienet esitykset, kuten Haisulin joutuminen putkaan, elävöittivät Muumimaailman elämää, ja Mörön luolaan meneminen oli jännää koko seurueesta. Ainoastaan se ihmetytti, missä oli Drontti Edvard, joka vielä viime kesänä uiskenteli uimahuoneen nurkalla. Kysymykseen vastasi Muumipapan laivalla majaileva Tuutikki, joka totesi Drontin kadonneen ja hänen ikävöivän ystäväänsä. Mutta ehkä se onkin vain alku uudelle tarinalle.

Jos SuperParkissa sai liikuntaa, niin kyllä täälläkin tuli liikuttua. Kohteiden perässä tuli kierrettyä koko saari ja samalla ihailtua kaunista saaristoluontoa, johon Muumimaailman kohteet oli sopuisasti rakennettu. Välillä lekoteltiin riippukeinuissa ja syötiin omia eväitä, sillä sekin on paikassa sallittua. Kotimatkalle startatessa ei kauan tarvinnut odotella kun takapenkki oli jo unessa.

IMG_6159  

Mikä oli parasta?

Kun sai halata kaikkia. (8-vee)
Se, että Muumitalossa Muumimamma oli leiponut kaikkia herkkuja pöydälle ja sai mennä esitykseen. Musta tuntuu, että teatteriesityksessä Hemuli oli se poliisi, koska siltä näkyi Hemulin tukkaa. Ja saatiin muumitikkarit. (6-vee)

Menisitkö uudestaan?

Joo, koska siellä voi leikkiä, että on Muumilaakson asukki. (8-vee)
Joo, koska siellä on paloasema ja siellä on kartta, josta näkyy hälytykset. (6-vee)

Miltä paikka näytti?

Se näytti mukavalta ja siellä oli kaikkia taloja, joihin pystyi mennä. (8-vee)
Se oli niin hieno ja aurinkoinen paikka ja sinne mennään aurinkoisella säällä. (6-vee)

 

Kirsi Tikkanen
Kirsi Tikkanen

Kirjoittaminen ja valokuvaaminen kuuluvat niin työhöni kuin vapaa-aikaani. Ammatiltani olen tiedottaja ja maaseudun kehittäjä. Vapaa-ajan ongelmia ei ole, siitä pitävät huolen 50-luvun täysremonttia tarvitseva puutalo ja 7- ja 9-vuotiaat tyttäreni. Ruuhkavuosissa tarpomiseen parasta vastapainoa tuo luonnossa, mieluiten Merenkurkun karun kauniissa maisemissa liikkuminen, kirjallisuus ja ystävien ja hyvän ruoan parissa vietetyt hetket.