Puutarhaunelmia ja unelmapuutarhoja

IMG_3982

 

Minulla on ensimmäistä kertaa elämässäni oma talo ja puutarha. Tai taitaa olla liioittelua kutsua talon tonttia puutarhaksi. Luulen puutarhaihmisten loukkaantuvan, jos rakennustyömaata muistuttavaa pihaa kutsutaan puutarhaksi. Pihan saaminen puutarhaksi taitaa vaatia vähän muutakin kuin sitä, että siellä kasvaa muutama vanha omenapuu ja marjapensas. Mutta nyt on ainakin mahdollista suunnitella ja haaveilla siitä, miltä meidän pihassamme voisi joskus näyttää.

Voin kyllä myöntää, että olen melko noviisi puutarha-asioissa. Toisaalta kaipaisin eheyttävää kokemusta vastapainoksi lapsuuteni yhdelle ensimmäisistä puutarhakokemuksista. Minulla oli nimittäin oma omenapuu. Ensimmäisenä kesänä se ei vielä satoa tuottanut. Talvella se suojattiin hyvin verkolla, etteivät jänikset päässeet siihen käsiksi ja hyvin puu kestikin talven pakkaset. (Silloin oli vielä kunnon talvia ja kunnon pakkasia). Ja voi sitä riemua, kun omenapuuhun tuli muutama vihreä raakile. Vanhemmat käskivät olemaan kärsivällisiä ja antaa raakileiden vielä kypsyä. Lähdimme mökille viikonlopuksi ja sieltä palatessamme oli aika tarkistaa omenien kypsyys. Voi surkeus, omenavarkaat olivat yllättäneet eikä yhtäkään omenaa, ei edes vihreintä raakiletta ollut jäljellä. Ja puukin taisi näivettyä seuraavan vuoden pakkasissa.

IMG_3992

Myöhemmin, jo aikuisiällä en omistanut pihaa, en edes terassia, mutta pieni parveke minulla oli. Sinne sainkin mukavan ruukkupuutarhan aikaan, oli yrttejä, kuten basilikaa ja kauniisti kukoistavia anemoneja. Olin tyytyväinen, kunnes lähempi tarkastelu osoitti, että kaikissa ruukuissa kuhisi. Jotkin kirvat tai muut loiseläimet olivat vallanneet kasvini ja jouduin heittämään ne inhon vallassa pois. Ensimmäisen omistuskodin lasitettu parvekekaan ei tarjonnut puutarhakyvyilleni hyvää vastinetta, sinne viedyt kesäkukat kokivat kohtalonsa muutaman alkukesän aurinkoisen päivän jälkeen, ne nahistuivat hetkessä kuumuuteen. Sen jälkeen olen saanut lähinnä vain rairuohon kukoistamaan ja hylännyt jopa viherkasvit peikonlehteä lukuun ottamatta, joka on armollinen vaikka välillä sen unohdankin kastella.

IMG_4024

Onneksi nykyään on monentyyppisiä puutarhoja ja vähän laiskemmankin puutarhurin luonnontilaiset pihat ovat hyväksyttäviä siinä missä tarkkaan ja huolella laitetutkin. Tärkeintä minulle on, että puutarha, vaikka pienikin, olisi levon ja rentoutumisen lähde, ei kilpavarustelun tanner naapureiden kanssa tai ikuisen stressin kohde. Yhdellä taannoisella tuttavallani oli mökillään puutarha, ja koko kesän hän stressasi, onko liian aurinkoista, sateista, tuulista tai kylmää ja ehtiikö hän ajoissa paikalle pelastamaan kasvit ja kukkansa noilta luonnonilmiöiltä. Se alkoi stressata jo ulkopuolistakin, vaikka sitä en kiellä, etteikö sadonkorjuun aikaan olisi hienoa poimia oman maan mansikoita tai yrttejä. Mutta vähemmälläkin pääsee. Onhan yksi lempisananlaskuistani kiinalainen: Tärkeintä elämässä on puutarhanhoito eikä sekään ole kovin tärkeää. Ja haaveilukin on ihanaa yhdistettynä taitavien puutarhureiden pihoissa kuljeskeluun tai puutarhamessuilla kiertelyyn.

IMG_4003

Kuvat ovat Helsingin messukeskuksen Kevätmessuilta.

Kirsi Tikkanen
Kirsi Tikkanen

Kirjoittaminen ja valokuvaaminen kuuluvat niin työhöni kuin vapaa-aikaani. Ammatiltani olen tiedottaja ja maaseudun kehittäjä. Vapaa-ajan ongelmia ei ole, siitä pitävät huolen 50-luvun täysremonttia tarvitseva puutalo ja 7- ja 9-vuotiaat tyttäreni. Ruuhkavuosissa tarpomiseen parasta vastapainoa tuo luonnossa, mieluiten Merenkurkun karun kauniissa maisemissa liikkuminen, kirjallisuus ja ystävien ja hyvän ruoan parissa vietetyt hetket.